”Kun kerran armon lopputulos on, että ihminen pelastuu synneistään, eikö samaan tulokseen päästä julistamalla, ettei ole syntiä eikä kadotusta? Tämä asiassa oikaiseminen ei johda kuitenkaan hyvään, koska se sivuuttaa pahan todellisuuden, ihmisen vastuun, Kristuksen tuoman sovituksen ja Jumalan hyvyyden. Ihmiselle voi syntyä väärä ajatus, että hän pelastuu oman hyvyytensä ansiosta, eikä mitään pahaa ole – toinen on vain heikompi toista. Itse asiassa tämän kaltainen uskomus tuntuu vahvistuvan.
Monet ovat kuitenkin ajattelevia ja näkevät syvemmälle. Heidän omatuntonsa osoittaa synnin todeksi, samoin kuin oman vastuun, jota ei voi paeta. Siitä seuraa hirmuinen tuomion odotus (Hepr. 10:27). Jumalan armo voi kuitenkin kääntää sen sisimmän rauhaksi ja pelastuksen toivoksi…
Evankeliumin aarre on löydettävissä aina uudelleen. Sitä kaivataan. Siksi me kristittyinä emme voi väistää tehtäväämme julistaa evankeliumia Kristuksesta ja syntien anteeksisaamisesta.”