”Apostoli Paavali uskoi ahdinkojen kasvattavan kristittyjä uskoon ja toivoon: ”Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room 5:3-5).
Toivo on kriiseissä tärkeä voimavara. Se nostaa syvältä kriisin ja uhkien keskeltä näkemään muita mahdollisuuksia ja selviytymisteitä. Toivo voi olla jääräpäistä todennäköisyyksiä vastaan kamppailua ja riippumista kiinni häviävän pienissäkin mahdollisuuksissa. Ne antavat voimaa ja intoa jatkaa eteenpäin.
Toivoon sisältyy usein näkymätön todellisuus, jossa Jumala vaikuttaa siunauksen ja johdatuksen kautta. Tappion todellisuuteen alistuminen vie puolestaan halun kamppailla ja jännittää voimat äärimmilleen. Henkisesti luovuttanut ei jaksa jatkaa, samalla kun toivon säilyttänyt löytää vielä voimia jatkaa eteenpäin.”