Tänään on kristittyjen ykseyden rukouspäivä, jonka tekstinä on Jesajan kirjan jae: ”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua.” (Jes 1:17).
Vuoden alussa seisomme kuin näköalapaikalla. Katsomme eteemme ja koetamme valmistautua edessä olevaan. Tänä vuonna näkymät ovat tavallista sumuisemmat.
Vastuullista on varautua kaikkeen ja turvata yhteisen elämän perusteet. Siksi on huolehdittava esimerkiksi kotimaisen energian ja ruoan riittävyydestä. Samalla yhteiskuntaa jakavat ja repivät teemat on syytä laittaa syrjään. Yhtenäisinä selviämme vaikeuksienkin läpi.
Ukrainan sota on muuttanut suhtautumista maanpuol-ustukseen, jonka merkitys on noussut. Näemme aiempaa selvemmin, että sotilaat pyrkivät turvaamaan elämän jatkumisen ja rauhan. Äsken kuulimme profeetta Jesajan kehotuksen tavoitella oikeudenmukaisuutta ja puolustaa sorrettua. Miten on, onko Ukrainan avustaminen sitä sorrettujen puolustamista, johon profeetta kehottaa?
Ukraina käy puolustustaistelua läntisen arvoyhteisön ja vapauden puolesta. Läntisellä avulla on ollut ratkaiseva merkitys Ukrainan sotaponnisteluille. Siksi tukea on jatkettava.
Saako kristitty tarttua aseeseen ja puolustautua hyökkääjää vastaan? Kysymys oikeutetusta sodasta on nyt todellinen ja konkreettinen: Ukraina käy taistelua olemassaolostaan brutaalia hyökkääjää vastaan, joka ei tunnusta sodan oikeussääntöjä.
Miten tulisi suhtautua Jeesuksen sanoihin: ”Älkää tehkö pahalle vastarintaa” (Matt 5:39) tai ”Älä tapa!”. Ne ovat yksilöille annettuja kehtouksia. Valtio ei voi kuitenkaan kääntää toista poskea brutaalille hyökkääjälle. Se altistaisi suojattomat siviilit hyökkääjän väkivallalle. Sota on aina valtava onnettomuus. Siksi puolustussotaan ryhtyminen on viimeinen keino, kun hyökkäystä ei ole saatu estettyä diplomatialla
Jeesukselta kysyttiin kerran: ”Onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei”. Jeesuksen vastaus oli tasapuolisuudessaan viisas: ”Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.”
Tämä oli sittemmin Martti Lutherin regimenttiopin perustana. Uskonnollinen ja valtiollinen valta on pidettävä sekoittamatta erillään toisistaan. Samasta syystä kristittyjen on noudatettava valtiollisia lakeja ja suoritettava kansalaisvelvollisuudet.
Kristillisen kirkon piirissä on alusta asti vaikuttanut myös pasifistinen virtaus, jossa suhtaudutaan kielteisesti aseelliseen voimankäyttöön. Tälle tulkinnalle on annettu mahdollisuus moniarvoisessa yhteiskunnassa. Siksi esimerkiksi asevelvollinen voi suorittaa aseettoman palveluksen tai siviilipalveluksen. Rauhanaate pitää yllä
toivoa joskus koittavasta rauhan ajasta. Reaalimaailmassa Venäjän kaltaiset maat ovat kuitenkin lukinneet Rauhan toistaiseksi pimeään vankityrmään. Siksi uskottavaa maanpuolustusta on pidettävä yllä.
Nykyaikainen sodankäynti voi olla myös jotain muuta kuin asein käytävää taistelua. Mitä erilaisimpia asioita voidaan aseellistaa toisen maan vahingoksi, kuten estämällä elintarvike- ja energiatoimituksia tai haittamaalla tietojärjestelmiä. Tähän liittyy myös äärimielipiteiden vahvistaminen, mikä heikentää kansallista yhtenäisyyttä. Siksi on kaikin tavoin vahvistettava keskinäistä yhteyttä.
Jumalan rakkaus Kristuksessa yhdistää meitä eri kirkkoja ja kristittyjä. Meitä kutsutaan rakastamaan ja palvele-maan toisiamme sekä toimimaan profeetta Jesajan kehotuksen mukaan: ”Tehkää hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta.”
Hyvät kuulijat. Kehotus tehdä hyvää voi tuntua musertavalta, samalla kun näemme ylitse vyöryvän pahan voiman ja tunnistamme myös itsessämme syntiä ja hitautta hyvään. Jos hyvän voitto pahasta olisi kiinni vain omasta voimastamme, olisi paha vahvoilla.
Kristityn ei ole kuitenkaan tarkoitus yksin vastustaa pahaa. Apostoli kehottaa Efesolaiskirjeessä: ”Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä.”
Martti Luther selittää näitä apostolin sanoja: ”Jos haluatte olla vahvoja ja voittamattomia, niin ottakaa voimaksenne Herra Kristus. Tarttukaa häneen ja oppikaa pysymään hänessä, jotta tuntisitte hänet hyvin. Pitäkää hänen Sanansa puhtaana ja opetelkaa sitä ahkerasti.”
Myös sotilaat tarvitsevat Jumalan apua vaikeissa tilanteissa ja säilyttääkseen ihmisyytensä sodan todellisuudessa. Jumalalle saa tunnustaa oman avuntarpeensa ja jättää kaikki murheensa hänelle. Siksi Jeesus on tullut maailmaan, kantamaan murheemme ja syntimme, sekä etsimään meitä Jumalan yhteyteen.
Hyvät kuulijat. Uuden vuoden alettua on hyvä katsoa myös taaksepäin. Takanani on kaksi viisivuotiskautta kenttäpiispana. Olen saanut hoitaa kiinnostavaa ja monipuolista tehtävää. Olen saanut tutustua maanpuolustajiin, sotilaisiin ja siviileihin, jotka tekevät työtä tinkimättömästi ja suurella ammattitaidolla toisiaan tukien. Ensi kuussa palaan takaisin kirkon työhön, kirkkoherraksi Kangasniemen seurakuntaan. Kiitos teille ystävyydestä ja työtoveruudesta. Kiitos kuuluu myös yhteistyökumppaneille maanpuolustusjärjestöissä ja eri kirkoissa. Minua on lämmittänyt ekumeeninen yhteys.